Hetkiä maailmastamme

Valokuvataiteen museon syksyn näyttely on valokuvaaja Pentti Sammallahden elämäntyölle omistettu. Valokuvia on useita kymmeniä, ja ne ovat pääosin mustavalkoisia.

Sammallahden teoksia on monessa koossa. Mukana on muutama julistemainen työ ja paljon pieniä kuvia sekä horisontaalisesti laajoja panoraamoja.

Värin kanssa työt olisivat lähempänä "totuutta". Koska kuvat ovat mustavalkoisia, ne nähdään kuin uusin silmin. Mustavalkoisessa kuvassa abstrahoinnin taso on korkeampi ja sommitelma tulee enemmän esille. Mustavalkoisuus antaa mielikuvitukselle tilaa. Mustavalkoisuus ei ole vain värin puutetta, vaan se antaa uutta sisältöä kuvalle. Valo muodostaa kuvan tai kuvia.Äärimmäinen hohtava valkoinen, äärimmäinen synkkä musta -kontrastinen ja loiva väritys löytyvät samassa kuvassa. Siihen on vaikuttanut valotus ja kehitysprosessi.

Kuvissa on nähtävillä klassisia asetelmia, jotka pohjautuvat 1800-luvun sommitteluun. On yksityiskohtia maailmasta: autoja, eläimiä, ihmisiä, hetkiä, asetelmia ja nerokkaita rajauksia. Rajauksien avulla kerrotaan jotain sanomaa maailmasta. Monet kuvat ovat hyvin maalauksellisia.

Solovki,Vienanmeri vuodelta 1992: siinä on valkoinen maisema ja tummia yksityiskohtia. Kuva on panoraama. Se on kertomus matkalla olosta.Koira kantaa laukkua, se on matkalla jonnekin. Venäläinen kylä, jossa sijaitsee ortodoksikirkko. Ollaan matkalla kirkkoon. Kuvassa on eri mustan ja valkoisen asteita ja utuisuutta ja teräviä kohtia. Solovki, Vienanmeri vuodelta 1992:kuvassa on makaava ihminen ja venäläinen kylänraitti. Ulug -Khemista on kuva vuodelta 1997. Siinä on nuori poika ratsailla ja kaksi koiraa. Vielä sarjassa on neljäs panoraama Solovkista vuodelta 1992, jossa ratsailla lumen keskellä kaksi ihmistä on matkalla kirkkoon.

Lappi-kuvat vuodelta 1970 ovat myös pääosin mustavalkoisia, mutta niissä on joitakin värillisiä yksityiskohtia. Niissä on utuista vettä, sadunomaista tunnelmaa, teräviä yksityiskohtia.

Paljon on ratkaisevia hetkiä. On otettu huomioon perspektiivi, suhde, muoto ja varjo.

Islannista on kuvia vuodelta 1980: vaaleat pilvet ja vaaleat hevoset pikkutarkasti tummassa taustassa. Pohjolan yö on myös Islannista: pieni valonkajo, tummat sävyt, valkoiset muodot, orgaanisuus, sadunomaisuus, rauhoittavuus.

Sarjassa kuvia on lepohetkiä eri puolilta maailmaa: ihmiskohtaloita. Niissä on inhimillinen lähestymistapa. Rakkaus-teemakin on kuvattuna: eri ympäristöissä on toisiaan syleilevä pari.

Kuvat ovat osittain luontoa kaunistelevia. Ne tuovat sen esille tarunhohtoisena, jykevänä, majesteetillisena. Stonehenge-aiheiset kuvat tuovat esille luonnon järkähtämättömyyttä ja luonnon elementtien ikiaikaista voimaa.

Lapin kuvissa luonto on kuin keijukaisten ja menninkäisten temmellyskenttää. Utuinen usva veden yläpuolella loihtii tainomaista tunnelmaa.

Kuvissa on myös luonnon karua voimaa. Vienanmeren kuvissa luonto on osa venäläistä kylää. Kylät ovat autioita ja ankaran talven keskellä. Luonto on siinä ankara ihmisten ja eläinten elinvoiman taltuttaja. Ollaan matkalla pois karuudesta ja autiudesta, jossa ei kasva mikään.

Irlannissa otetuissa pyhiinvaelluskuvissa luonto on järkähtämätön ja karu. Ihmiset vaeltavat kivikossa kuin kovan kohtalonsa vankeina.


Näyttelyssä on kuvattu elämänmenoa eri puolilta maailmaa. Siinä on ihmisten ja eläinten tavallista arjen kulkua. Se tuo lämpimän tunteen katsojalle. Olen osa tätä samaa maailmaa.

Osa kuvista on kuin kuvia menneiltä ajoilta. Sama viattomuus ja alkukantaisuus löytyy esimerkiksi Vienanmeren kuvista. Niissä on sitä köyhyyttä ja melankoliaa, jota Suomestakin löytyi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. On kuin sama kylänraitti olisi löytynyt minunkin lapsuudestani Pohjanmaalta 70-luvulta, kun isälläni oli vielä lada ja turkishattu. Niissä on jotain samaa menneisyyden nostalgiaa ja “venäläisyyttä”.

Lepohetkien kuvissa eri puolilta maailmaa nousee esille kaikkien yhteinen tarve lepoon ja rauhan löytämiseen. Niissä on myös karuutta: alkoholisti makaa keskellä katua. Ne ovat niitä kuvia, joita jokaisella meistä on sielussammme elämän varrelta. Toisaalta rakastavaiset parit niin puistossa kuin sillalla antamassa aina uutta toivoa.

Sammallahden kuvat ovat kuvia meidän maailmastamme ja meidän elämästämme. Niissä on tuttuutta ja turvallisuutta, joka vetoaa yleisöön.

Taidehistorian opinnoista

Taidehistorian approbatur-opintojen viimeinen koe on ohi. Koko kevään käytimme aikaa Suomen taidehistoria-kurssin parissa. Monille tutuille kuville löytyi tekijä ja nimi. Nyt kun liikkuu Helsingissä, niin tietää enemmän ympärillään olevista patsaista ja rakennuksista.

Teimme viime kuulla opintoretken Suomenlinnaan ja Kiasmaan. Muutenkin on tullut ravattua ahkerasti museoissa ja gallerioissa.

Opintoryhmässä on ollut leppoisa ilmapiiri ja juttuseuraa aina löytyi.Nyt on vähän haikea mieli, ei ehkä tule pidettyä kanssaopiskelijoihin enää yhteyttä.

Ateneumissa on parhaillaan meneillään L.Onervan kirjoitusten siivittämänä aikalaisten taidenäyttely. Siinä oli minun sukulaissieluni: feministi ja taiteenharrastaja.