Katsoin juuri pari tuntia kestävän elokuvan Britanniassa syntyneistä sisaruksista. He olivat pakeja ja muslimeja ja valitsivat kummatkin erilaisen suhtautumistavan Britanniassa tapahtuneisiin radikaalien muslimien itsemurhaiskuihin.
Veli koki saaneensa hyvät olot Britanniassa ja halusi edistää rauhan aatetta. Hän liittyi itsemurhaiskuja ennaltaehkäisevään tiedustelujärjestöön, vaikka se tiesikin sitä, että hän joutui ilmiantamaan vanhoja naapureitaan ja koulutovereitaan.
Sisar omaksui vastakkaisen kannan. Hän oli katkera kokemastaan rasismista, joka mm. ajoi hänen parhaan ystävänsä itsemurhaan. Hänestä kehittyi naispuolinen itsemurhapommittaja.
Olen sitä mieltä, että radikaalius on aina huono vaihtoehto. Se, että sokeasti syyttää muita ihmisiä omasta epäonnesta ja näkee vain yhden oikean vaihtoehdon, tarkoittaa äärimmillään ja tässä tapauksessa muslimien tekemiä pommi-iskuja länsimaisia ihmisiä vastaan, jotka ovat kuitenkin ottaneet heidät yhteiskuntansa jäseniksi.
Olenpa sitten muslimi tai kristitty, niin kenenkään meistä ei tulisi lähteä väkivallan tielle osoittaakseen jonkin asian paremmuutta tai joidenkin mielipiteiden oikeutusta.
Jos rauhan aatteeseen uskottaisiin kyllin lujasti, niin väkivallan siemenet ympäri maailmaa saataisiin kitkettyä pois. Olen tällä hetkellä ylpeä siitä, että olen suomalainen, koska suomalainen presidentti Martti Ahtisaari sai rauhan edistämisestään Nobelin.
Joulu lähestyy, ja silloin tulisi olla levon ja rauhan aika. Kuinka moni kokee rauhaa sydämessään? Yksilötasolla mieltä voi painaa omat epäonnistumiset, elämässä esiintyvät vaikeudet kuten rahahuolet. On ihmissuhdeongelmia ja toisaalla taas yksinäisyyttä.
Itse koin levollista mieltä perjantaina Helsingin vanhan kirkon joulukonsertissa. Siellä esiintyi Tapiolan nuorisokuoro ja se lauloi sekä tuttuja ja rakkaita joululauluja että tuntemattomampia säveliä. Koin syvää rauhaa ja levollisuutta. Ihmiskunnasta löytyy jotain hyvääkin. Vaikka on sairautta ja taisteluja, niin pieni onnen hippunenkin on jokaisen löydettävissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstistäsi tuli levollinen ja rauhallinen olo. Joulun tarkoitus onkin, että voisimme irrottautua arkipäivän huolista, epäonnistumisista ja stressistä ja kokea rauhaa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.
Olen ylpeä Ahtisaaren saamasta palkinnosta. Se on todella ainutlaatuista. Jotenkin tuntuu, että media ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut asiasta.
Samaa mieltä, että media on jotenkin halunnut dissata Ahtisaaren työtä, kun kertoi, että kipinän siihen on saanut omista Viipurin kokemuksistaan. Mutta sekin on osa suomalaisuutta tämä kauna ihmisiä kohtaan, jotka ovat saavuttaneet jotakin elämässään. Ihana, että sinä Hanna osaat olla ylpeä tästä asiasta.
VastaaPoista